Käsittelemme tässä artikkelissa saavutettavuutta tarkemmin - mitä se tarkoittaa ja kuinka saavutettavuutta käsitellään juuri verkkopalveluiden osalta.
Näin täytät saavutettavuusvaatimukset
Kuvaus siitä kuinka WCAG:n suosituksista tulee osa Suomen lainsäädäntöä. Ensiksi suosituksista tulee osa eurooppalaista standardia EN 301 549, joka astuu voimaan kun se mainitaan Euroopan virallisen lehden liitteissä. Saavutettavuuslainsäädännössä on maininta Virallisen lehdestä josta standardi päätyy vaatimukseksi lakiin.
Web content accessibility guidelines WCAG eli verkkosisällön saavutettavuussuositukset eivät ole uusi surinasana, vaan ovat juuri nyt suurennuslasin alle nouseva käsite. Ensimmäinen versio näistä suosituksista on julkaistu jo vuonna 1999, kun taas versio 2.0 on julkaistu 2008 ja versio 2.1 vuonna 2018. Suurennuslasin alle saavutettavuussuositukset ovat nousemassa nyt hallituksen esityksen takia, joka toteutuessaan tarkoittaa pähkinänkuoressa sitä, että kaikkien julkisten tahojen tuottamien digitaalisten palvelujen tulee olla saavutettavia. Tarkemmin lakiesityksestä olemme kirjoittaneet kirjoituksessa Vaikeinta saavutettavuudessa on reklamointi.
Maailmassa on arvioitu olevan yli miljardi ihmistä, joilla on jokin vamma, joka haittaa palvelun saavuttamista. Tämä on n. 15 % maailman ihmismäärästä eli Suomen mittakaavassa vajaa miljoona ihmistä. Verkkosisällön saavutettavuussuositusten noudattaminen tekee palveluista myös muulla tavoin käytettävämpiä, sillä ne pakottavat suunnittelijat, kehittäjät ja sisällöntuottajat miettimään asioita käyttäjäkeskeisen suunnittelun näkökulmasta. Monet saavutettavuusongelmat pystyttäisiinkin korjaamaan tekemällä palvelut käyttäjäkeskeisen suunnittelun metodien avulla. Olemme käsitelleet saavutettavuutta myös ohjelmistokehityksen näkökulmasta artikkelissamme “Saavutettavuus ohjelmistokehityksessä”.
Käyttäjäkeskeinen suunnittelu kuitenkin pyrkii miettimään lähinnä pääasiallisia käyttäjäryhmiä, joka julkisten palvelujen osalta harvoin on vammaiset ihmiset. Lakiesityksen mukaan saavutettavuusvaatimukset määritellään Euroopan unionin virallisessa lehdessä, jossa ainoastaan viitataan noudatettavaan standardiin. Lakiesityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa viitataan eurooppalaiseen standardiin EN 301 549 V1.1.2. Standardissa viitataan W3C:n WCAG 2.0 saavutettavuussuosituksiin. Samoissa perusteluissa mainitaan myös, että W3C olisi laatimassa uutta versiota WCAG-suosituksista, jolloin eurooppalainen standardi ja lain edellyttämät saavutettavuusvaatimukset muuttuisivat.
WCAG 2.1:sta on tullut W3C:n suositus kesäkuussa 2018 ja eurooppalainen standardi EN 301 549 on päivitetty elokuussa 2018 versioon 2.1.2. Käytännössä lain noudattaminen vaatii siis W3C:n WCAG 2.1 -suosituksen noudattamista verkkosisältöjen osalta. W3C on Tim Berners-Leen vuonna 1994 perustama organisaatio, joka vastaa internetin standardoinnista. WCAG tulee sanoista web content accessibility guidelines, eli suomeksi verkkosisällön saavutettavuussuositukset.Koska WCAG on kokoelma vain verkkosisältöihin liittyviä suosituksia, ei sitä voida soveltaa suoraan mobiilisovelluksiin. Saavutettavuutta koskeva eurooppalainen standardi sisältää kuitenkin mobiilisovellusten saavutettavuutta koskevat saavutettavuusvaatimukset.
WCAG 2.1
WCAG 2.1 on standardi, joka tähtää siihen, että verkkosisällöt ovat saavutettavia laajemmalle kohderyhmälle. Tähän kohderyhmään kuuluvat ihmiset, joilla on esimerkiksi luki- tai oppimishäiriö, kuulo-, näkö- tai kehitysvamma. Myös näiden yhdistelmät sekä fyysiset vaivat, jotka hankaloittavat palvelun käyttöä luetaan samaan. Näistä riippumatta, käyttäjän pitäisi saada asiansa hoidettua digitaalisissa palveluissa.Nämä saavutettavuussuositukset eivät ole uusi surinasana, vaan omat juuri nyt suurennuslasin alle nouseva käsite. Ensimmäinen versio näistä suosituksista on julkaistu jo vuonna 1999, kun taas versio 2.1 on julkaistu 2018. Suurennuslasin alle saavutettavuussuositukset ovat nousemassa nyt hallituksen lakiesityksen takia, joka toteutuessaan tarkoittaa pähkinänkuoressa sitä, että kaikkien julkisten palvelujen tulee olla saavutettavia. Tarkemmin lakialoitteesta olemme kirjoittaneet kirjoituksessa Vaikeinta saavutettavuudessa on reklamointi. Kuitenkin esimerkiksi perustuslaki on vaatinut omilla sanamuodoillaan saavutettavuutta jo ennen nykyistä lakia.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.Perustuslaki, 6 §, toinen momentti
Käytännössä
Saavutettavuussuositukset eivät ole päänsärky, jonka voi heittää suoraan sovellustoimittajien hartioille. Saavutettavuuteen pystyy vaikuttamaan jokainen ihminen, luo mitä tahansa sisältöä, jota kuka tahansa muu kuluttaa. Esimerkiksi videoiden, tekstien ja kuvien tuottaminen on työtä, jossa saavutettavuus on otettava huomioon. Erilaisten sisältöjen käyttäminen on edelleen suositeltavaa, sillä niillä on suuri vaikutus palvelujen käyttäjäkokemukseen. WCAG:n tavoite ei siis ole rajoittaa videoiden, tekstien, kuvien tai muiden sisältöjen käyttämistä, vaan varmistaa, että kaikilla käyttäjillä on mahdollisuus päästä käsiksi sisältöjen tarjoamaan informaatioon.Tämä ei myöskään tarkoita sitä, että jokaisen käyttäjän tulee pystyä käyttämään sivustoa yhtä nopeasti tai samalla tavalla, sillä eri modaliteettien avulla sivuston käyttäminen on erilaista, jolloin esimerkiksi puhesyntetisaattorilla sivuston sisällön kuluttaminen on hitaampaa.Eurooppalainen standardi, johon lakiesityksen vaatimukset perustuvat, vaatii että verkkopalvelun saavutettavuuden tulee olla vähintään WCAG 2.1 -suosituksen AA-tasolla. Koska WCAG sisältää tasot A, AA ja AAA, lain saavutettavuusvaatimusten täyttäminen ei tarkoita, että palvelut olisivat kaikille saavutettavat.Seuraavassa esitetään joitain keskeisempiä WCAG 2.1:n saavutettavuusvaatimuksia. Saavutettavuusvaatimuksiin kannattaa kuitenkin tutustua kokonaisuudessaan, jotta palvelusta voidaan tehdä mahdollisimman saavutettava.
Tekstit
Tekstimuotoisella sisällöllä tulee olla tarpeeksi suuri kontrasti suhteessa taustaan. Kontrastin tulee olla vähintään 4,5:1. Jos teksti on fonttikooltaan yli 18 pt tai lihavoituna 14 pt, kontrastin tulee olla vähintään 3:1. Jos teksti on kuvana, tekstillä on samat kontrastivaatimukset. Logoissa olevissa teksteissä ei ole kontrastivaatimusta. Jos teksti on koristeena, ei näy kenellekään tai on osana kuvaa, jossa on merkittävästi muutakin visuaalista sisältöä, kontrastivaatimusta ei ole. Tekstin kokoa pitää myös pystyä muuttamaan 200 % ilman avustavia teknologioita siten, että toiminnallisuudet tai sisältö eivät häviä.
Ei-tekstimuotoinen sisältö
Kaikelle ei-tekstimuotoiselle sisällölle pitää tarjota vaihtoehtoiset tekstit. Jos ei-tekstimuotoinen sisältö on vain koristeena tai auttaa muotoilussa, se pitää implementoida niin, että avustavat teknologiat kuten ruudunlukijat voivat jättää ne käsittelemättä.
Aikariippuvaiset mediat
Lakiesitys ja WCAG puhuvat aikariippuvaisesta mediasta (time-based media), joka tarkoittaa videoita ja ääntä. WCAG:n mukaan sekä tallennetut että livenä julkaistavat sisällöt tulee tekstittää. Lakiesityksen mukaan tallenteina palvelusta löytyvät sisällöt tulee olla tekstitettynä viimeistään kaksi viikkoa julkaisun jälkeen. Lakiesitys kuitenkin jättää vaatimuksen ulkopuolelle livesisällön, ellei se tule myöhemmin tallenteena palveluun, jolloin se pitää viimeistään tekstittää.
Kuvat
Esimerkiksi olennaista sisältöä ei enää saa olla kuvissa, sillä kuvia ei voida lukea tekstiksi. Tietenkin kuvituskuvien, logojen ja muiden käyttö on edelleen sallittua ja oikein suotavaa, mutta esimerkiksi kuva vaikkapa lomakkeesta tai tapahtuman tiedoista ei saa sisältää sellaista tietoa, jota ei pystytä esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla lukemaan näytöltä.
Navigointi
Jos järjestelmän näkymissä on elementtejä tai osioita, jotka toistuvat useissa näkymissä, ne pitää pystyä ohittamaan tarvittaessa. Esimerkiksi nettisivujen navigaation ohi pitää pystyä hyppäämään ruudunlukijaa käytettäessä.Jokaisella järjestelmän sivulla tulee olla otsikko, joka kuvaa sisällön aiheen ja tarkoituksen. Samoin sisällön otsikoiden ja lomakkeen kenttien nimien täytyy olla kuvaavia.
Semanttiset Html-elementit
Elementtien käyttäminen oikein vaikuttaa mahdollisesti positiivisesti hakukonetuloksiin, sillä robotti, joka tutkii verkkosivujen semanttisuutta ja niiden käyttöä on ikään kuin ‘sokea käyttäjä’, sillä se ei näe miten tieto jäsentyy visuaalisesti, vaan tietää mihin elementtiin tieto liittyy. Sama robotti rankaisee semanttisten elementtien väärin käyttämisestä laskemalla hakutulosten vastaavuutta.
Käytettävä
Järjestelmän pitää olla käytettävissä pelkkää näppäimistöä käyttäen tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta. Esimerkiksi siveltimen vetoja vaativan piirustusohjelman on poikkeus sääntöön. Näppäimistöä käytettäessä käyttäjä ei saa päätyä umpikujaan, josta ei pääse pois näppäimistöä käyttämällä. Jos elementtien järjestyksellä on merkitystä, niin esimerkiksi näppäimistöltä käytettäessä elementistä toiseen siirryttäessä siirtymisjärjestyksen pitää säilyttää tämä merkitys.Jos sisällön käyttämiseksi on olemassa aikaraja, käyttäjän pitää pystyä ottamaan se pois päältä, säätämään sitä tai siirtämään sen täyttymistä. Poikkeuksena ovat reaaliaikaiset järjestelmät, joissa aikarajalle ei ole vaihtoehtoa, esimerkiksi huutokaupat. Poikkeuksena pidetään myös tilannetta, jossa aikaraja on olennainen osa järjestelmän toimintaa.
Ymmärrettävä
Sisällön informaatio, rakenne ja keskinäiset suhteet, jotka näkyvät sisällön esitystavassa tulee olla määritettävissä ohjelmallisesti tai niiden pitää olla saatavilla tekstinä. Myös sisällön oikea lukemisjärjestys tulee olla ohjelmallisesti määritettävissä. Sisällön ymmärtäminen ei saa perustua ainoastaan aistittaviin ominaisuuksiin kuten muotoon, väriin, kokoon tai sijaintiin näkymässä.
Saavutettavuus ja käytettävyys
Kun lukee WCAG:n suosituksia, huomaa paljonkin päällekkäisyyksiä käytettävyyden vaatimusten kanssa. Esimerkiksi osan saavutettavuusvaatimuksista täyttää jo sillä, että sisältö ja toiminnallisuudet ovat Nielsenin heuristiikkojen mukaiset.
Vaikeinta saavutettavuudessa on reklamointi
Kävimme kuuntelemassa Etelä-Suomen Aluehallintoviraston järjestämää luentoa saavutettavuudesta. Tarkemmin ottaen kyseessä oli AVI:n saavutettavuuskiertue, jonka ideana on lisätä tietoutta siitä, miten saavutettavuus pitää huomioida julkishallinnon digitaalisissa palveluissa sen jälkeen, kun uusi laki saavutettavuudesta hyväksytään. Lain voimaan tulemisesta ei ole tietoa, sillä laki on vielä eduskunnan käsiteltävänä.Laki kokonaisuudessaan on melko kompakti esitys siitä, mitä saavutettavuus vaatii digitaaliselta palvelulta mutta kannattaa ainakin lukea toisesta pykälästä määritelmät ja kolmannesta pykälästä lain soveltamisala. Lain soveltamisalasta kannattaa erityisesti huomioida kohta 3. Sen mukaan digitaaliset palvelut, joiden rahoittamiseen on osallistunut laissa määritelty viranomainen vähintään puolella kehitys- tai ylläpitokustannuksista kuuluvat lain piiriin.
Viranomaisen on suunniteltava ja ylläpidettävä digitaaliset palvelunsa siten, että niiden tietoturvallisuus, tietosuoja, löydettävyys ja helppokäyttöisyys on varmistettu. Lisäksi viranomaisen on varmistettava digitaalisten palvelujensa yhteensopivuus yleisesti käytettyjen ohjelmistojen ja tietoliikenneyhteyksien kanssa.Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta, 4 § 1. momentti
Tässä kirjoituksessa käydään läpi tarkemmin mielestämme suurin uuden lain aiheuttama kuluerä palveluiden tuottajille. Palvelun tekeminen saavutettavaksi ei itsessään ole suuri lisäkustannus. Suurin kuluerä syntyy itse asiassa saavutettavuudesta kertomisesta ja reklamoinnin mahdollistamisesta.
Laissa määritellään myös kohtuuton rasite, joka perustuu palvelusta tehtyyn saavutettavuusarviontiin. Jos saavutettavuusarvioinnin perusteella saavutettavuusvaatimusten täyttäminen aiheuttaa kohtuuttoman rasitteen palveluntarjoajalle, vaatimuksista voidaan poiketa. Kohtuutonta rasitetta arvioitaessa otetaan huomioon palveluntarjoajan koko, taloudellinen asema, toiminnan luonne ja kuinka laajalti toimintaa tehdään. Arvio tehdään huomioiden erityisesti vammaisten ihmisten tarpeet käyttää kyseistä palvelua.Jos digitaalisen palvelun pitää olla lain mukaan saavutettava, palvelusta täytyy löytyä saavutettavuusseloste, käyttäjän pitää pystyä antamaan saavutettavuuspalautetta ja käyttäjä voi liittää palautteeseen myös saavutettavuuspyynnön. Käyttäjällä on myös oikeus tehdä saavutettavuuskantelu tai -selvityspyyntö palvelusta, joka ei käyttäjän mielestä ole toiminut oikein saavutettavuuden toteutumiseksi.
Saavutettavuusseloste
Saavutettavuusseloste on ajantasainen, ymmärrettävä ja selkeä asiakirja, jossa kerrotaan, millä tavoin palvelu on saavutettava. Saavutettavuusselosteen tulee olla myös saavutettava. Lain mukaan saavutettavuusseloste sisältää ainakin:
selvityksen siitä, mitkä palveluntarjoajan digitaalisen palvelun sisällön osat eivät täytä saavutettavuusvaatimuksia ja perustelut saavutettavuusvaatimuksista poikkeamiselle;
ohjeet siitä, miten palvelun käyttäjä voi saada digitaalisen palvelun sisältämät tiedot tai palvelun vaihtoehtoisella tavalla, jos palvelu tai sen osa ei ole käyttäjälle saavutettavassa muodossa;
palveluntarjoajan yhteystieto, johon palvelun käyttäjä voi lähettää saavutettavuuspalautteet sähköisesti;
linkki valvontaviranomaisen verkkosivustolle, jossa palvelun käyttäjä voi tehdä saavutettavuuskantelun tai -selvityspyynnön.
EU:n antaman mallin mukaan ei-saavutettava sisältö tulee raportoida saavutettavuusselosteessa jaoteltuna kolmeen osa-alueeseen sen mukaan mistä syystä sisältö ei ole saavutettavaa:
Lainsäädäntöä on jätetty noudattamatta.
Kohtuuton rasite
Lainsäädäntö ei kata sisältöä.
Jokaisessa kohdassa täytyy myös luetella sisällöt, jotka eivät ole saavutettavia.EU suosittaa että saavutettavuusselosteen paikkansapitävyys tarkistetaan vähintään kerran vuodessa. Tarkastelun pitäisi sisältää täydellinen arviointi palvelun saavutettavuudesta. Jos näin ei ole, pitäisi selosteessa ilmoittaa myös edellisen saavutettavuusarvioinnin päivämäärä. Aluehallintovirasto ohjeistavana ja valvovana viranomaisena julkaisee myöhemmin oman ohjeistuksen ja malliversion selostuksesta.
Saavutettavuuspalaute
Kaikilla palveluiden käyttäjillä on oikeus lähettää palautetta palveluntarjoajalle saavutettavuusselosteessa määriteltyyn sähköiseen yhteystietoon. Palautetta voi antaa palvelussa havaitusta puutteista saavutettavuudessa tai käyttäjä voi pyytää tarkennusta kohtuuttoman rasitteen perusteluihin.
Saavutettavuuspyyntö
Saavutettavuuspalautteeseen voidaan liittää saavutettavuuspyyntö jos käyttäjä tarvitsee digitaalisesta palvelusta välttämätöntä sisältöä. Käyttäjällä on perustellusta syystä oikeus saada kyseinen sisältö myös yksittäistapauksessa saavutettavuusvaatimukset täyttävässä muodossa. Sisältö voidaan tarjota myös muulla saavutettavalla tavalla. Jos palvelussa oleva tekstisisältö on esimerkiksi pdf-tiedostossa olevassa kuvassa, käyttäjällä on oikeus saada sisältö tekstitiedostona.
Palveluntarjoajalla on velvollisuus lähettää kuittaus saavutettavuuspalautteen vastaanottamisesta palautteen lähettäjälle. Palautteeseen ja pyyntöihin pitää vastata viipymättä mutta kuitenkin kahden viikon kuluessa. Vastaamiseen voi saada kahden viikon lisäajan jos pyyntö koskee laajoja sisältöjä. Jos palveluntarjoaja ei aio antaa saavutettavuuspyynnössä määriteltyjä sisältöjä, siitä pitää antaa kirjallinen todistus perusteluineen pyynnön tekijälle.
Saavutettavuuskantelu ja -selvityspyyntö
Palvelun käyttäjällä on myös oikeus tehdä kantelu Aluehallintovirastolle, joka toimii saavutettavuuden valvontaviranomaisena. Kantelun voi tehdä jos palveluntarjoaja ei ole täyttänyt lain vaatimia saavutettavuusvaatimuksia, ei ole tehnyt saavutettavuusselostetta siinä muodossa kuin se vaaditaan tai on jättänyt vastaamatta saavutettavuuspalautteeseen.
Saavutettavuusselvityspyynnön voi tehdä jos palveluntarjoaja jättää vastaamatta käyttäjän tekemään pyyntöön palvelun sisällön saamisesta saavutettavassa muodossa tai jos palveluntarjoaja on jättänyt antamatta todistuksen siitä, ettei aio tehdä pyydettyjä sisältöjä saavutettaviksi.
Lain voimaantulo
Laki tulee voimaan asteittain sen jälkeen kun eduskunta on sen hyväksynyt. Alkuperäisenä tavoitteena oli, että laki astuisi voimaan syyskuussa 2018. Laissa on useita siirtymäaikoja voimaantulolle. Listassa on lueteltu siirtymäajoista keskeisimmät.
Jos verkkosivusto on julkaistu lain voimaantulon jälkeen, lakia sovelletaan syyskuun 23. päivästä 2019 alkaen. Jos verkkosivusto on julkaistu ennen lain voimaantuloa, lakia sovelletaan syyskuun 23. päivästä 2020 alkaen.
Lakia sovelletaan kaikkiin mobiilisovelluksiin kesäkuun 23. päivästä 2021 alkaen. Lakia ei kuitenkaan sovelleta sisältöihin, jotka on arkistoitu ennen syyskuun 23. päivä 2019, paitsi jos sisältöä tarvitaan kesken olevan asian hoitamiseen.
Lakia sovelletaan digitaalisissa palveluissa oleviin toimisto-ohjelmilla luotuihin tiedostoihin, jotka on luotu 23. päivä syyskuuta 2018 jälkeen.
Viimeinen kohta on erityinen siinä mielessä, että lain oli arvioitu tulevan voimaan syyskuun 23. päivä 2018, joten vaatimus lain voimaantulon jälkeen luotujen tiedostojen saavutettavuudesta on perusteltu. Koska laki ei ole vielä voimassa, ollaan tilanteessa, jossa täytyy tehdä työtä lakia varten, jonka voimaantulosta ei ole täyttä varmuutta.
Lain valvonta
Lain noudattamista valvoo Etelä-Suomen Aluehallintovirastossa toimiva saavutettavuustiimi. Lakia aletaan valvoa 1.1.2020. Vuonna 2021 valvontatehtävä siirtyy Valtion lupa- ja valvontavirasto Luovan oikeusturvayksikköön.
Pääasiallisesti valvonta tapahtuu automaattisesti. Vuosittain valvotaan automaattisesti noin 250 verkkosivustoa. Vuosittain valvotaan myös perusteellisemmin noin 20 verkkosivustoa ja 12 mobiilisovellusta. Automaattinen valvonta perustuu lähdekoodin läpikäyntiin. Perusteellisempi valvonta toteutetaan tämän hetkisen tiedon mukaan yhdistämällä asiantuntijatestausta automaattiseen valvontaan.
