Isojen kelausten äärellä taas painitaan. Eilen oli hyvä keskustelu Padio Oy:n Jere Vuorion kanssa, aiheena laskurahoitus. Tähän asiaan päästiin teemasta, joka tuntuu nyt toistuvan kaikkien pk-yrittäjien kanssa käydyissä keskusteluissa. Eli kassavirtaongelmat ja kassakriisin välttely.
On ihan hemmetin väärin, että tällaiseen tilanteeseen joudutaan. Sopimukset on tehty, työt on tehty, lasku lähetetty, mutta rahoja ei kuulu. Yleensä syynä tähän ei ole se, etteikö asiakas haluaisi maksaa vaan se, että nämä viivästykset moninkertaistuvat matkalla aina sieltä viimeisimmältä taholta. Jos asiakkaan asiakas ei maksa ajoissa, niin ymmärtäähän sen, että yritykset pyrkivät optimoimaan kassaansa siten, että verot ja palkat saadaan hoidettua.
Miksi yhteiskunta on luonut tällaisen ansan ja mahdollistaa laskurahoitusliiketoiminnan? Miksei niitä laskuja voisi maksaa sopimusten mukaisesti ja järkevässä ajassa? Esim. meidän alalla 90 päivän maksuehto tarkoittaa sitä, että varsinainen työ on tehty joka 4kk ennen kuin rahat tulevat tilille. Välissä on maksettu palkat, alvit ja eläke- yms maksut siitä tehdystä työstä. Ja lyhyemmilläkin maksuehdoilla, esim. 30 päivää + 1-2 viikon myöhässämaksaminenkin on kustannustehokkaassa tekemisessä aika raskasta.
Eli minusta on vähintäänkin reilua, että rahat saadaan tilille eräpäivänä ja toisaalta jos olisi mahdollisuus saada rahat tilille vielä nopeammin, niin alkaahan se kiinnostamaan. Kustannukset näissä palveluissa ovat mielestäni vähintäänkin kohtuulliset, mutta ainoa asia mikä minua koko hommassa arveluttaa on se, miten asiakkaat tähän reagoivat?
Ilkan kanssa kun juteltiin, niin tultiin yhdessä siihen johtopäätökseen, että eihän tähän negatiivisesti voi reagoida, jos kaikki hoitavat tonttinsa, niin kuin on sovittu. Eli tulemme nyt ainakin testaamaan laskurahoitusta yhteistyökumppanimme Talenomin kanssa ja katsotaan miten homma lähtee rullaamaan.
